Koiran tarpeet raakaruokinnassa

Rasva

Rasva on ehkä koiran tärkein ravintoaine. Se on koiran tärkein tapa saada energiaa.

Rasva on paljon muutakin kuin vain kaloreita. Solut tarvitsevat rasvaa. Rasva suojaa hermostoa ja sisäelimiä. Luuytomen rasvassa tehdään verisolut. Jos rasvaa ei ole, niin iho ja turkki kuolee.

Koira ei pysty tekemään rasvaa. Se on saatava ruuasta. Siksi rasvan saannista puhutaan niin paljon.

Rasvasta tarvitaan kaksi asiaa:

• energia
• rasvahapot, jotka ovat rasvan rakenneosia

Raakaruokinnassa ei ole muita tapoja saada energiaa. Hiilihydraatteja ei ole. Proteiineja ei käytetä energiaksi. Proteiinien kohdalla on kaksi poikkeustapausta. Ei käsitellä niitä nyt, koska ne eivät liity perusruokintaan.

Rasvan tarve on periaatteessa 7 grammaa metabolista painokiloa kohden (7 g/kgME) tai noin 3 grammaa elopainokiloa kohden.

Rasvan saantia ei tarvitse laskea. Jos koiran paino on sopiva, niin rasvaa saadaan riittävästi. Jos koira laihtuu, niin liian vähän. Jos lihoaa, niin saadaan lian vähän.
Jos koiran turkki on samea ja kuollut, niin ruuassa saattaa olla liian vähän rasvaa.

• Rasvoja käsitellään tarkemmin artikkelissa Rasva ruokinnassa (Katiska)

Proteiinit

Proteiinit on saatava ruuasta. Liha on paras mahdollinen. Lihasta koira saa kaiken tarvitsemansa. Kasvisten proteiineista sen sijaan puuttuu osa koiran tarvitsemista aminohapoista eli proteiinien rakennusosista.

Proteiinit kuuluvat energiaravintoaineisiin. Tuo tarkoittaa sitä, että niistä voidaan polttaa kaloreita. Tuo johtuu kemiasta, sillä proteiineissa on hiiltä ja happea. Elimistö ei kuitenkaan käytä proteiineja energiaksi.

Proteiinit on saatava ravinnosta. Lihapohjainen ruokinta on koiralle paras mahdollinen, koska lihasta koira saa kaikki tarvitsemansa aminohapot. Kasvisvalkuaisesta sen sijaan puuttuu koiralle välttämättömiä aminohappoja.

Proteiinit ovat kaiken elävän perusta. Niistä rakennetaan koko elimistö. Rasvasta saadaan se enerfia, jota tarvitaan elimistön toimintaan.

Proteiinit ovat rakentuneet aminohapoista. Kun sanotaan, että ruuasta tarvitaan proteiineja, niin se ei aivan pidä paikkaansa. Koira tarvitsee ruuan proteiinien aminohapot. Niistä rakennetaan koiran elimistö, lihaksisto ja turkki.

Osan tarvitsemistaan aminohapoista koira pystyy tekemään itse. Niitä kutsutaan ei-välttämättömiksi aminohapoiksi. Rakentamiseen tarvitaan toisia aminohappoja, jotka on pakko saada ruuasta. Niitä kutsutaan välttämättömiksi aminohapoiksi.

Kuivamuonassa on annettava sulavia proteiineja vähintään 5 grammaa metabolista painokiloa kohden (5 g/kgME). Raakaruokinnassa riittää vähemmän. Ero johtuu siitä, että kuivamuonissa on kasvisvalkuaista mukana. Se on koiralle huonompaa kuin lihoien proteiini.

• Proteiinien perusartikkeli on Proteiini ruokinnassa (Katiska)

Hiilihydraatit

Hiilihydraatteja eli sokereita käytetään vain energiaksi. Niistä ei rakenneta mitään. Sokereita voidaan toki muuttaa läskiksi.

Koira pystyy käyttämään kasvien sokereista tärkkelystä vain kypsennettynä. Jauhaminen parantaa myös sulavuutta.

Suurin osa soluista käyttää energiakseen glukoosia. Glukoosi on yksinkertaisin sokeri. Maksa muuttaa kaikki hiilihydraatit glukoosiksi.

Koiran ei silti tarvitse saada ruuastaan hiilihydraatteja. Maksa rakentaa riittävästi glukoosia rasvoista ja proteiineista.

Hiilihydraatit saattavat turvottaa. Se johtuu siitä, että glukoosin varastomuoto glykogeeni sitoo itseensä vettä. Gramma glykogeenia sitoo kaksi grammaa vettä. Samasta syystä herkkä koira voi kuivua, jos se on saanut liikaa hiilihydraatteja. Koira ei saa vettä käyttöönsä, koska se on sokereissa kiinni.

Hiilihydraateista saadaan puolet rasvojen antamasta energiasta. Jos rasva jätettäisiin pois, niin pitäisi syödä kaksi kertaa enemmän sokereita. Todellisuudessa vielä enemmän, koska sokereita antavat ruuat sulavat huonommin.

Rasva varastoituu läskiksi ilman vettä. Jokainen tietää, että rasva ja vesi eivät sekoitu. Siksi lihotessa elimistön vettä pakataan pienempään tilaan elimistöön. Naisilla on enemmän rasvaa kehossa kuin miehillä. Siksi naiset eivät kuivu yhtä helposti. Sama pätee nartuilla.

Osa koirista voi tarvita hiilihydraatteja. Vanhat koirat voivat pysyä paremmassa kunnossa, jos ruuassa on sokereita. Muut eivät tarvitse. Siksi hiilihydraatteja ei tarvitse lisätä ruokaan. 50/50-ruokinnassa kuivamuonissa on hiilihydraatteja. Niitä ei voi välttää. Ne eivät haittaa ja samalla saadaan vitamiineja ja mineraaleja.

Puuroruokinnassa viljat eivät tuo mitään muuta kuin hiilihydraatteja. Siksi puuroruokinta ei ole tavallisille koirille järkevää.

• Koiran tavasta tuottaa sokereita voit lukea jutusta Koiran ketoosi (Katiska).

Kuitu

Kuitu kasvattaa suoliston hyviä bakteereja. Kuitu säätelee myös nesteen imeytymistä. Samalla se pitää ulosteen laadun hyvänä.

Erittäin paljon kuitua heikentää proteiinien ja mineraalien imeytymistä. Liian paljon tarkoittaa niin paljon, että sitä ei helposti saa annettua.

Kuidulla hoidetaan ummetusta ja löysyyttä. Ummetuksen hoidossa annetaan turvotettua kuitua. Silloin suolistoon viedään vettä. Löysyyden hoidossa annetaan kuivaa kuitua. Silloin kuitu imee itseensä nestettä.

Ummetus tulee usein kun

• annetaan liikaa luita ja rustoa
• annetaan liian vähän ruokaa
• liikutaan liian vähän
• juodaan liian vähän

Löysyys voi johtua lihan sisältämästä isosta vesimäärästä.

• Kuidusta on kirjoitettu enemmän jutussa Kuitu (Katiska)

Vitamiinit ja mineraalit

Vitamiineilla ja mineraaleilla on useita erilaisia tehtäviä.

Vitamiinit käynnistävät ja nopeuttavat erilaisia reaktioita. Niillä on useita erilaisia tehtäviä. Siksi vitamiinien ainoa yhteinen asia on, että ne on ehdottomasti saatava ruuasta.

Mineraalit jaetaan usein kahteen ryhmään, Makromineraaleja on saatava paljon. Usein puhutaan jopa grammoista päivässä. Kalsium ja kalium ovat makromineraaleja.

Mikromineraaleja kutsutaan useimmiten hivenaineiksi. Niitä tarvitaan huomattavan vähän. Määrät ovat gramman tuhannes- tai miljoonasosia eli milligrammoja tai mikrogrammoja (µg). Jodi ja seleeni ovat hivenaineita.

Mineraaleja ja vitamiineja saadaan usein samoista ruuista.

Osan vitamiinien ja hivenaineiden määrää ei tiedetä ruoka-aineissa. Siksi niitä ei lasketa ruokinnassa. Mutta tiedetään, että niitä saadaan riittävästi, jos saadaan jotain muuta. Siksi mietitään vain muutaman tärkeimmän ravintoaineen määriä. Lisäksi pyritään saamaan ne ruuasta.

Jos maksaa annetaan niin paljon, että saadaan riittävästi A-vitamiinia, niin saadaan myös kuparia. Kuparin määrää ei yleensä kerrota ruoka-aineissa, vaikka kupari on välttämätön.

Perusruokinnassa lasketaan, että saadaan ruuista tai lisistä

• A-vitamiini
• D-vitamiini
• E-vitamiini

Kaikki muut vitamiinit tulevat silloin ruuasta.

Mineraaleissa varmistetaan, että saadaan

• kalsium
• sinkki
• jodi
• mahdollisesti magnesium

Ruuasta saadaan loput mineraalit

Bioaktiivisuus

Bioaktiivisuus tarkoittaa sitä kuinka hyvin aine imeytyy ja toimii elimistössä. Sitä on välillä mietittävä, että tiedetään täytyykö jotain yliannostaa. Kalsium on yksi sellainen. Myös sinkkiä täytyy antaa enemmän.

Imeytynyt määrä on se, mitä keho voi käyttää. Sulamaton on hyödytöntä. Analyysi kertoo jonkun määrän. Siitä imeytyy vain puolet. Silloin vain se puolikas on hyödyllinen määrä.

Katiskan artikkeleissa ei ole aina huomioitu bioaktiivisuutta. Aina sitä ei tarvita. Joskus sitä ei tiedetä. Ravitsemus ei ole tarkka tiede.

Vitamiineista imeytyy eläinperäisestä lähes kaikki. Mineraaleissa on suuria heittoja. Tämä on huomiotava laskuissa.

Ongelma on siinä miten koiran tarpeet on päätetty

• alin määrä, joka ei ole aiheuttanut puutoksia, on saannin alaraja
• ylin määrä, joka ei ole aiheuttanut yliannostuksia, on saannin yläraja
• suositus on jossain kohtaa puolessa välissä

Jos tarve on tutkittu tuolla tavalla, niin imeytymistä ei tarvitse miettiä. Silloin riittää, että tiedetään paljonko ruuassa on.

Käytäntö on vaikeampi kuin teoria. Yhdisteet ovat erilaisia, vaikka vaikuttava aine olisi sama. Magnesiumoksidi ei imeydy. Magnesiumsitraatti imeytyy hyvin. Täytyisi tietää millä yhdisteellä ylin ja alin määrä on tutkittu. Asia on tätäkin vaikeampi. Imeytymiseen vaikuttaa myös ruoka. Kuinka paljon tutkimuksessa on käytetty rasvaa? Kuinka paljon on ollut kuitua?

Tekijöitä on niin paljon, että niitä ei voi hallita. Jos koiran ruokinnassa yksikin tekijä muuttuu, niin ylin ja alin määrä eivät ole enää samoja.
Magnesiumin saanti voidaan laskea ruuassa olevasta magnesiumista, jos siitä imeytyy 60 prosenttia. Huonot uutiset ovat, että ruuasta imeytyy noin 20 prosenttia. Tutkimuksessa oli käytetty lisäravinnemagnesiumia.

Tarve voidaan tutkia merkitsemällä radioaktiivisesti vaikuttava aine. Sitten mitataan imeytetty määrä radioaktiivisuudella, Silloin tiedetään paljonko on imeytetty. Mutta vain jos tiedetään käytetty yhdiste.

Kuulostaako rakettitieteeltä? Sitä se onkin. Hyvät uutiset ovat, että sinun ei tarvitse miettiä näitä.

Tämä kaikki selittää kaksi perussääntöä:

• aina annetaan enemmän kuin mitä tarve on
• miksi käsketään esim. kalsiumissa kertoa kahdella laskettu tarve

Puutos on aina pahempi. Jos jotain ei ole, niin sitä ei sitten ole. Jos on saatu liikaa, niin se voidaan poistaa.

Paljonko koira tarvitsee

Kerrataan alussa kerrotut koiran tarpeet.

Et tarvitse kaikkia. Ainoastaan tärkeimmät:

• kalsium 80 mg/kg tai 130 mg/kgME ja kerro kahdella (enintään gramma luuta per painokilo tai ruokintakalkkia 0,3 g/kg)
• sinkki 2 mg/kgME tai mieluummin 2 mg/kg (purkista joka päivä ja kaksi kertaa päivässä ruokkivat voivat jakaa molemmille aterioille)
• jodi 15 µg/kg tai 29,6 µg/kgME (merilevällä gramma jokaiselle koiran 10 kilolle)
• A-vitamiini 30 µg/kg tai 50 µg/kgME (maksaa 1,5 g/kg kerran viikossa)
• D-vitamiini 0,7 µg/kg (purkista ja voidaan antaa kerran viikossa 7x annoksella)
• E-vitamiini 2-6 mg/kg (purkista tai pullosta päivittäin)

Se oli siinä.

Juttu on selkokielinen kooste e-kirjasta Koiran ravitsemuksen ABC: Koiran raakaruokinta